Hiphei

Sade ja kylmyys on väistyneet ja tänään pääsi taas nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta! Täällä oli siis useamman päivän kestänyt kylmempi ja sateisempi sää ja nyt vihdoin saatiin aurinko takaisin. Sen kunniaksi käytiin vanhassa kaupungissa kävelyllä, kuvailemassa ja syömässä. Täällä on tänään 1.5. siis Día del Trabajo ja siksi meilläkin oli harkasta vapaata. Vapaapäivä näkyi kyllä hyvin, erityisesti lapsiperheitä näkyi ulkona paljon.

Eilen vietettiin tyttöjen kanssa vappuaattoa. Käytiin puistossa istumassa, juomassa kuohuvaa ja syömässä mansikoita kermavaahdolla. Pilvinen keli vaihtui aurinkoon vasta illalla, joten ei ehditty kauaa auringosta ja ulkoilmasta nauttia. Palattiin sitten kämpälle ja laitettiin pöytä koreaksi. Tuntui oudolta juhlia vappua täällä, sillä jouluna ja uutena vuotena olin Thaimaassa ja nyt vietän vapun ja juhannuksen täällä, taas vieraassa ja oudossa ympäristössä. Luulen, että erityisesti juhannus tulee ottamaan koville, sillä silloin on yleensä ollut tapana uida, saunoa ja viettää aikaa läheisten/sukulaisten kanssa. Ensi jouluna olen aivan varmasti kotona!

Harkassa on ollut mukavaa, tällä viikolla on jotenkin päässyt tekemään paljon kaikkea ja erityisesti verinäytteenotto rupeaa tällä neidillä olemaan hallussa. Tiistaina kuitenkin tuli yllättävä uutinen sähköpostitse: joudunkin vaihtamaan osastoa jo tällä viikolla, torstaina, johtuen siitä, että tuolla osastolla on tällä hetkellä niin paljon opiskelijoita (ma aloitti neljä paikallista opiskelijaa). Eli huomenna sitten kirralle, o-ou! Siellä olisi ilmeisesti tarkoitus olla tämä loppuaika. Yksin. Jännittävää! Toivon, että henkilökunta on mukavaa ja että vastaanotto olisi lämmin.

Loppuun vähän kuvia meidän vapusta ja kaupunkikierrokselta :) ps. Lento Suomeen ostettu, paluu 1.7. Wipii! Ja vuokraisäntä toi meille uuden telkkarin!

Vappukattaus

Mies ulkoiluttamassa possua. Kyllä, possua!

Paljon väkeä liikkeellä

Lapsille pomppulinnat

Vappupalloja!!

Kuukausi mennyt!

Niin se aika rientää, kuukausi sitten alkoi tämän neitokaisen matka ja silloin olin tähän aikaan Barcelonassa hostellissa unten mailla! Nyt arki pyörii jo täällä sujuvasti ja kielitaito (ainakin ymmärtämisen osalta) on selvästi parantunut, ammatillista kasvua unohtamatta. Pitäis vaan uskaltaa vielä rohkeammin yrittää puhua, virheitä pelkäämättä.

Sairaalalla on sujunut mukavasti, hoitajat on rentoutuneet ja potilaat on ihania. Tän viikon oon viettänyt sellaisen sairaanhoitajan kanssa, jonka hellässä huomassa on meidän osaston pienet, suloiset mini-ihmiset. Osaston rutiinit alkavat jo tuntumaan tutuilta ja selkeiltä ja olen oppinut paljon uutta. Reissuun lähtiessä kauhistelin, etten ole oppinut koulussa vielä paljon mitään enkä varmasti osaa tehdä täällä yhtään mitään. Ei pidä ollenkaan paikkaansa! Täällä kaukana, erilaisen kulttuurin, toimintatapojen, ihmisten ja ympäristön keskellä jo hetken tarkkailtuaan huomaa, mitä kaikkea sitä osaakaan. Ja osaa arvostaa Suomea, suomalaisuutta ja suomalaista ammattiosaamista.

Olen jutellut paikallisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa ja Suomi on täällä kova juttu. Moni vaihtoon haluava haluaa nimenomaan Suomeen vaihtoon ja vain murto-osa haluavista pääsee. Nekin, jotka pääsevät, ovat koulunsa parhaimmistoa, sillä valinta tehdään kuulemma koulumenestyksen perusteella. Kiinnostus Suomea ja suomalaisia kohtaan näkyi, kun osallistuimme sairaanhoitajakoululla "Cultural Day" -tapahtumaan/päivään. Paikalla oli vaihtareita ja opettajia useista eri maista sekä vaihtoon lähteviä ja vaihdosta kiinnostuneita paikallisia sh-opiskelijoita. Kun kv-koordinaattorimme mainitsi, että paikalla on suomalaisia vaihtareita, kääntyi valehtelematta kaikkien päät meidän suuntaan ja saimme osaksemme monta leveää, ystävällistä hymyä ja uteliasta katsetta. Tilaisuuden lopussa luoksemme tulikin neljä espanjalaista opiskelijaa, jotka kertoivat tulevansa kouluumme vaihtoon syksyllä. Vaihdoimme yhteystietoja, seuraavaa tapaamista odotellessa :)

Vapaa-ajalla ollaan käyty kiertelemässä kaupungilla kävellen ja pyörällä. Vähän taas tuli shoppailtua jotain pientä ja käytiin Sinin kanssa kiinalaisessa syömässä. Ostettiin myös Sinille uusi puhelin, Nokia tietenkin ;) Tänään käytiin myös kaupungilla ja testattiin ekaa kertaa jogurttijäätelöä, johon otin sekaan tuoreita mansikoita ja kiiviä, oli hyvää! Kun vaan aurinko olis vielä paistanut, niin olis ollut ihan mahtavaa. Täällä on siis ollut nyt sateista ja koleaa, vähän harmittaa. Aurinkoisia päiviä odotellessa!

Odotan malttamattomana toukokuuta, sillä oma kulta saapuu tänne silloin viikonlopuksi. Ikävä tuntuu ajoittain lähes sietämättömältä, mutta onneksi Skype on keksitty. Ja aika täällä menee tosiaan pelottavan nopeasti! Toisaalta on ikävä Suomea, mutta toisaalta nautin suunnattomasti täällä olemisesta ja tiedän, että on vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Olen ylpeä, että uskalsin lähteä ja ihan mielettömän tyytyväinen siihen, että päätin lähteä juuri tänne. Kaikki on niin erilaista ja tuntuu käsittämättömältä sanoa, edes ajatella, että asun Espanjassa! Ja olen entistäkin ylpeämpi siitä, että olen Suomesta!

Harkkaa lapsivuodeosastolla on jäljellä enää kaksi viikkoa ja sen jälkeen siis suuntana kirra, yksin. Pelottavaa, toisaalta mahtavaa. Siellä kielitaito on todella koetuksella, kun ei ole ketään, kenen kanssa puhua suomea. Hyvä niin, sillä silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhua espanjaa. Mutta nyt, ihanaa viikonloppua kaikille! Palaan asiaan taas ensi viikon puolella, terkkuja Suomeen!

Taas yksi viikko takana

Taas alkaa pikkuhiljaa olemaan yksi viikko pulkassa. Mihin tää aika oikein katoaa ja miten tää menee näin nopeasti?

Tällä viikolla ollaan taisteltu ystävämme Jobstepin kanssa. Niille, jotka eivät kyseistä järjestelmää tunne: se on siis Internetissä oleva järjestelmä, jonka kautta amk-opiskelijat varaavat työharjoittelupaikkoja. Olen itse onneksi hoitanut ensi syksyn harjoittelupaikkani jo etukäteen muuta kautta ennen reissuun lähtöä, mutta varansinpa vaan sieltä itselleni toisenkin paikan. Syksyllä edessä onkin nyt siis kotisairaanhoidon lisäksi myös psykiatrian harjoittelu, jännittävää!

Harkan osalta viikko meni vaihtelevasti: oon mm. ottanut verinäytteitä, laimentanut iv-antibiootteja ja mittaillut verenpaineita. Ja tietysti ihastellut söpöjä vauvoja, on ne vaan niin suloisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Terkkuja vaan Suomeen, älkää pelätkö: en aio kaapata kenenkään vauvaa mukaani ;) Kieli aiheuttaa edelleen turhautumista. Sairaanhoitajat ovat kiinnostuneena tutkailleet meidän espanjan kirjoja ja suomi-espanja-suomi-sanakirjoja ja yrittäneet lausua suomenkielisiä sanoja ja lauseita. Kuulostaa hauskalta!

Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt aivan nappiin. Meidän reissu oli keskiviikkoon saakka sujunut turvallisesti, kunnes yhden meistä laukku varastettiin läheisessä puistossa. Kaikki tarpeelliset toimenpiteet saatiin kuitenkin hoidettua ja alkujärkytyksestä ollaan toivuttu. Jossittelut ei enää auta ja on pakko suunnata nokka kohti tulevaa ja on pidettävä parempi huoli laukuistamme ja repuistamme. Pirun taitavia nuo varkaat, ihan puistattaa.

Loppuviikosta sain kuitenkin iloisen yllätyksen: vanhempien lähettämä paketti Suomesta saapui perille odotettua aiemmin. Voin kertoa, että eipä oo ikinä ennen ruisleipä maistunut näin hyvältä! Nyt on pakkasessa useampi pussi ruisleipää ja yöpöydän laatikkoon on muodostunut karkkikätkö: monta pussia salmiakkia. Lisäksi mukana oli suomi-espanja-suomi-taskusanakirja, joka meikäläisen pakkaus- ja järjestelykriisin keskellä jäi hankkimatta. Äiti oli liimannut meidän koiran kuvan sanakirjan päälle, söpöä!

Tällä viikolla ollaan mm. vihdoin saatu hoidettua loppuun prosessi nimeltä espanjalainen pankkitili ja ollaan jopa osattu käydä laittamassa rahaa kyseiselle tilille. Aurinkoakin ollaan ehditty ottaa ja eilen illalla käytiin  paikallisessa Starbucksissa. Saa nähdä, mitä sitä tänä iltana keksii, onhan kuitenkin viikonloppu ja vielä huomenna saa nukkua pitkään! Perjantaisin on aina ihan poikki, kun joka päivä ma-pe on aamuvuoro ja joutuu heräämään aamulla aikaisin. Ei oo ainakaan mua varten noi aamuvuorot, herääminen on niin tuskaista. hyvä puoli on toki se, että pääsee aikaisin kotiin ja voi mennä puistoon nautiskelemaan auringosta, mikäli sattuu olemaan hyvä sää. Tänään oon käyttänyt koko päivän siihen, että nukuin pitkään ja suunnittelin ja  kirjoitin harjoittelun pohjalta tehtävää oppimispäiväkirjaa. Nytpä on sekin homma saatu alkuun, joten nyt voi taas vähän aikaa keskittyä kaikkeen kivaan :)

Mun tuunattu sanakirja!

Turistipaita! Pakko oli ostaa muistoksi tästä reissusta.  Kyllä, sorruin tän ainoan kerran ostamaan.

Viikonloppu

Oi voi, päivät vaan vilisee silmissä ja viikonloppu alkaa olla pikkuhiljaa takana! Ke-pe olin siis harkassa ja ensimmäiset päivät on sujuneet vaihtelevasti. Perjantaista jäi kuitenkin hyvä fiilis ja oli mukava lähteä viikonlopun viettoon, kun oli kiva harkkapäivä takana. Oma ohjaaja puhuu mulle selkeästi ja rauhallisesti, joten huomasin perjantaina ymmärtäväni espanjaa enemmän kuin olin ajatellutkaan. Osastolla on samaan aikaan kaksi italialaista vaihtaria ja heidän englanninkielentaitonsa ja tulkkauksensa ansiosta olen saanut selvennystä sellaisiin lauseisiin ja asioihin, joiden ymmärtämiseen tämän hetkinen kielitaitoni ei ole riittänyt. Vähän olen päässyt harkassa jo tekemäänkin ja ensi viikolla toivottavasti enemmän. Oma ohjaaja on onneksi rauhallinen ja kannustava, vähän sellainen äitihahmo, joten ei tarvitse stressata harkan takia :) Luvattiin, että saa mennä seuraamaan synnytystä, jos oman vuoron aikana sellainen osuu kohdalle. Jännittävää!

Iltapäivät ja viikonloppu ollaan tehty yhtä sun toista. Säät on olleet mahtavat, mittari pyrinyt jopa 30 tienoilla ja aurinko paistanut kuumasti. Ollaan useana päivänä maattu bikinit päällä puistossa ja väriäkin on hieman jo näyttänyt tulleen, samoin pisamia kasvoihin! Sain myös loppuviikosta iloisen yllärin: Valenbisi-kortti tuli, joten nyt olen päässyt käyttämään kaupunkipyöriä. Tässä meidän asunnon ympäristössä on hyvät pyöräilijöille rajatut alueet jalkakäytävällä, jossa saa ajaa rauhassa, mutta vanhassa kaupungissa ei valitettavasti ole ja siellä poliisi ohjasi meidät ajamaan autotielle! Kun katsoo täällä paikallisia autoilijoita, ei todellakaan tee mieli lähteä pyörän kanssa tielle sompailemaan. Siispä odotettiin, että poliisi häipyi ja kiiruhdettiin palauttamaan pyörät lähimmälle Valenbisi-asemalle.

Lauantai-iltana käytiin ulkona syömässä. Illalla käytiin puistossa kurkkaamassa tapahtumaa, joka siellä on ilmeisesti ollut jo joitain päiviä. Flamenco näytteli tapahtumassa pääroolia ja siellä olikin vieri vierekkäin telttoja, joissa raikasi tanssi ja musiikki. Lisäksi oli juoma- ja ruokakojuja, pelikojuja, hattarakojuja yms. Otin kuvan eräästä kojusta, jossa myytiin ihania flamenco-mekkoja. Naiset olivat laittautuneet kauniiksi ja pukeutuneen mitä upeamman värisiin ja koristeellisempiin mekkoihin. Tapahtumassa oli ainakin eilen illalla todella paljon ihmisiä, myös lapsia, vaikka menimme paikalle vasta puolenyön jälkeen.

Tänään sunnuntaina minä ja Sini käytiin Oceanogràficissa, jossa olen siis vieraillut kesällä kolme vuotta sitten, kun olin pari viikkoa lomailemassa Espanjassa. Kallis, mutta hieno ja mielenkiintoinen paikka. Sen vierailun jälkeen käytiin vielä viereisessä ostoskeskuksessa  kiertelemässä ja syömässä italialaisessa ravintolassa pizzaa. Oli muuten hyvää, aidossa kiviuunissa paistettua! Huomenaamuna taas klo 8 harkkaan. Onneksi on iltapäivät ja viikonloput vapaat, niin ehtii nauttia hyvistä säistä :)

Perjantaina huomas ekaa kertaa harkassa, miten väsynyt alkoi viimeisinä harkkatunteina olla. Suomessa työharjoittelussa, erityisesti harkan alussa, on yleensä tosi väsynyt, mutta täällä on kuolemanväsynyt! Aivot joutuu raksuttamaan koko ajan ihan täysillä ja pitää kauheasti keskittyä kuuntelemaan ja prosessoimaan sitä, mitä on kuullut. Ohjaaja on neuvonut olemaan stressaamatta ja huolehtimatta kielestä, tärkeintä erityisesti alkuun on se, että katsoo ja tarkkailee, mitä ja miten muut tekee, jotta osaa myöhemmin itse tehdä ja toimia. Olen kuitenkin päättänyt tsempata täysillä kielen kanssa ja olen huomannut, että yllättävän nopeasti sanat jää päähän. Vielä kun uskaltaisi itse rohkeasti heittäytyä puhumaan, virheistä huolimatta. Perjantaina hoitajat muuten harjoittelivat suomea, ihan mahtavan kuuloista! Toivon, että he ymmärtävät nyt meitä hieman paremmin todettuaan, kuinka vaikeaa suomenkieli on ja kuinka erilaisia sanat ovat, kun vertaa esimerkiksi englantiin ja espanjaan. Noh, katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

Tarkenee!

Pilvetön taivas ja yli 30 astetta lämmintä

Joku paikallinen mamu

Dory! Finding Nemo on ehkä paras leffa ikinä ja Dory mun lempihahmo :)

Tuima kaveri

Tappelu käynnissä

Pitkästä aikaa!

Vaikeuksien kautta voittoon: meillä on netti! Ihanaa, nyt voi helpommin pitää yhteyttä läheisiin :) Jouduttiin siis to luovuttamaan lainassa ollut nettitikku kämpän omistajalle ja siitä lähtien ollaan oltu ilman nettiä. Se on kyllä uskomattoman vaikeeta, niin monta kertaa on tullut todettua "no hei katotaan netistä" ja heti perään "ai niin, eihän meillä oo nettiä!".

No nyt siis on ja käytännön järjestelyt alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa. Eilen meillä oli sovittu tapaaminen yliopistolla paikallisen kansainvälisen koordinaattorin kanssa ja saatiin harkkapaikat, joissa oltiin tänään ekaa päivää. Vietän nyt sitten reilu neljä viikkoa lapsivuodeosastolla (jee, pääsen hoitamaan vauvoja!) a sen jälkeen seitsemän viikkoa kirurgisella osastolla, verisuonikirurgian parissa. Päästiin tälle ekalle harkkajaksolle pareittain eli ei tarvitse olla yksin, kun vasta sitten tuolla kirralla. Mukavaa :) Kieli toi omat haasteensa jo heti ensimmäisenä päivänä, mutta eiköhän sekin ala sujua "poco a poco" kuten hoitajat on meille koko päivän hokeneet.

Säät eivät ole täysin suosineet meitä. Välillä on ollut lämmintä, mutta on myös ollut aika viileitä ja pilvisiä päiviä ja vettäkin on sadellut. Nyt kuitenkin, tietysti kun harkka alkoi, on taas aurinkoinen ja lämmin päivä. Ollaan käyty kiertelemässä kaupoissa ja kävelty paljon ympäriinsä ja oon myös käynyt usein illalla juoksemassa puistossa. Käytiin myös viikonloppuna viinifestivaaleilla, jotka oli tossa meidän lähipuistossa. Löydettiin ihanaa kuoharia ja maistettiin valkkariakin. Muutama pullo sieltä lähti mukaan ja täällä ne kämpällä odottelee iltaa, jolloin ne avataan! Kyseisillä viinifestareilla oli siis pienpanimoiden yms. omistajia esittelemässä viinejä, olutta, liköörejä, kuohuviinejä yms. Esillä oli myös erilaisia ruokatuotteita kuten makkaroita, juustoja, hunajaa, suklaata, leivonnaisia. Maistettiin myös elämämme ensimmäiset churrot: oli hyviä, mutta rasvaisia! Illalla käytiin vähän tanssimassa ja tultiin sitten kämpälle nukkumaan.

Kärsimättöminä edelleen odotellaan Valenbisi-kortteja, jotta päästään liikkumaan pyörillä. Nyt kun on ollut kylmät säät, myös meidän kämppä on ollut tosi viileä ja välillä tuntuu, kun asuis jääkaapissa! Pidettiin toissayönä kämpässä olevaa lämpöpatteria yhdessä makkarissa ja kappas: se houkutteli hiiret/rotat paikalle. Katonrajasta, rakenteiden sisältä, kuului uhkaavaa narskutusta ja vikinää. Arvatkaa vaan, onnistuiko nukkuminen! Löydettiin onneksi eilen edullinen kodintarvike/sisustusliike, josta löytyi edullisia fleecevilttejä ja viime yö nukuttiin lämpimästi ilman patteria.

Ollaan saatu ensimmäiset ystävät: törmättiin yliopistolla neljään portugalilaistyttöön, joiden kanssa hoidettiin yhdessä koululla paperiasioita ja käytiin myöhemmin vielä keskustassa jäätelöillä. Mukavia tyttöjä ja oli kyllä tosi kiva tavata muitakin vaihtareita. Aiotaan jatkossakin pitää yhteyttä ja mennä yhdessä mm. Erasmuksen järjestämiin tapahtumiin. Eli samalla kun espanjan kieli kehittyy, kehittyy myös meikäläisen enkku, jee!

Ja mitä tulee meidän uuniin: kyllä se toimii, ei vaan osattu käyttää sitä, haha! Mikro ei kuitenkaan valitettavasti edelleenkään toimi, mutta onneksi liesi ja uuni sentään ovat molemmat käyttökelpoisia.

Täällä on kyllä ihan käsittämätön tää aikakäsitys. Vaikka sovitaan joku kellonaika, nää paikalliset on aina edellä meidän aikataulua! Meille on jo monta kertaa sanottu, että "teitä odotetaan jo", vaikka tunnollisina suomalaisina ollaankin ajoissa paikalla. Kummallista! Luulis, että täällä kaikki on aina myöhässä!

Kauppahallissa

Kuulumisia

Shoppailua ja lenkkeilyä on mahtunut meikäläisen arkeen viime päivinä! Viereinen puisto on niin mahtava, ollaan käyty tyttöjen kanssa juoksemassa jo monena iltana. Ollaan kävelty ympäri kaupunkia ihan käsittämättömän paljon ja käyty juoksulenkeillä ja odotellaan vielä meidän Valenbisi-kortteja, jotta päästään myös pyöräilemään ympäriinsä. Mahtaa olla hyvä kunto näiden kolmen kuukauden jälkeen!

On myös tullut hoidettua juoksevia asioita. Tänään vuokraisäntä kävi meillä kylässä ja auttoi meitä hoitamaan asioita. Hän otti hoitaakseen muutamia Ikea-hankintoja, kuten uuden ruokailuryhmän, suihkuverhon ja meille uudet tyynyt. Samalta reissulta pyydettiin tuomaan rahaa vastaan meille kaikille yhdet pussilakanasetit, ne kun on Ikeassa tunnetusti edullisia. (Lähin Ikea on siis Murciassa, joten sinne ei kannata lähteä omin päin sompailemaan) Sanottiin myös meidän uunista ja mikrosta, joista kumpikaan ei siis toimi. Hän lupasi hoitaa senkin asian, toivottavasti hoituu pian! On nimittäin hankala miettiä ruuanlaittoa, kun ei ole kuin liesi käytössä ja ruokaa on tehtävä sen verran, että kaikki tulee syötyä, koska ei ole mikroa tai uunia, jossa lämmittää ruokaa uudelleen. Lisäksi yllärinä löysimme uunin alahyllyn alta hiiren papanoita! Onneksi näitä pieniä viiksekkäitä kavereita ei ole näkynyt, mutta vuokraisäntä lupasi olla yhteydessä firmaan, joka vuosittain tarkastaa koko talon kaikenlaisten tuhoeläinten varalta. Myöskään muita örkkejä, kuten torakoita, ei onneksi ole näkynyt. Toivotaan, ettei näy jatkossakaan.

Internetin hommaaminen oli kyllä päivän missio! Ei olis selvitty siitä ilman vuokraisäntää. Espanjassa Internetin hankkiminen vaatii siis espanjalaisen pankkitilin. Avasimme vuokraisännän avustuksella yhden pankkitilin, mutta asia ei ollutkaan niin simppeli: tilin avaamista varten tarvitaan todistus siitä, ettei asuta maassa pysyvästi. Noh, meitä sitten palloteltiin poliisiasemalta/erilaisilta virastoilta toiseen, kunnes lopulta päästiin oikean viraston eteen, joka tietysti löytyi aivan eri suunnalta kuin mistä oltiin alun perin lähdetty meille neuvottua toista paikkaa etsimään. Etsintä päättyi kuitenkin suureen ärtymykseen ja turhautumiseen: kyseinen toimisto oli sulkenut ovensa jo klo 14 ja ei tietenkään juuri tänään avaa oveaan enää siestan jälkeen. Huomenna on siis herättävä aiemmin aamulla, jotta saataisiin se hemmetin paperi tilin avaamista varten, jotta voidaan saada se netti tänne ehkä joskus tän kolmen kuukauden aikana!

Parempaa nettiä nyt siis odottelen, sitten on ehkä helpompi Skypettää, kun yhteys on paljon nopeampi. Nyt on siis käytössä yksi nettitikku, jonka netti on jaettu kaikkien neljän mimmin käytettäväksi. Kunnon Skype-keskustelusta kuvan ja äänen kera voi siis tällä hetkellä vain haaveilla.

Oon käynyt hieman shoppailemassa ja nyt multa löytyy kaikki, mitä puuttui (mm. aurinkorasva, aurinkolasit, balleriinat, farkkulegginssit). Kävin myös elämäni ekaa kertaa turistibussissa ja täytyy sanoa, että oli kyllä turisti olo! Mutta se oli hyödyllistä, koska kävellen kierteleminen on hidasta ja nyt näki vähän uusiakin alueita. Valenbisi-korttia odotellessa!

Välillä on kyllä turhauttanut paljonkin espanjalaisten tapa hoitaa asioita. Tuntuu, että kaikkea saa odottaa kauhean kauan ja ihmiset lupailee kaikenlaista kysymättä toisilta. Monesti jotenkin tulee myös mietittyä sitä, voiko aina täysin luottaa kaikkeen, mitä ihmiset sanoo. Ja kieli. Ei olis kyllä ikinä pystytty hoitamaan tota netin hommaamista ilman vuokraisäntää. Poliisiasemallakin turhautti, kun vastassa oli kaksi poliisia, joista kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia ja kolmas paikalle kutsuttu puhui muutaman sanan. Täällä lisäksi välillä sotkee murre. Ehkä se tästä...

Happy face!

Ihanan vihreää!

Pakko lisätä taas yks kuva meidän ihanasta lähipuistosta, jossa käydään juoksemassa ja ottamassa arskaa!

Tänään käytiin ottaa arskaa

Terkkuja lumen keskelle ;)