Takana ikimuistoinen viikonloppu

Haikeus ja tyhjyys. Ne on tällä hetkellä päällimmäiset fiilikset viikon ja viikonlopun jäljiltä. Tänään oon sanonut monet hyvästit: aamulla saatoin rakkaani lentokentälle, jonka jälkeen kävin hyvästelemässä "työkaverini" eli kreikkalaiset kanssaopiskelijat, joiden vaihto on päättymäisillään. Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

Takana on tosiaan kuitenkin ihana ja ikimuistoinen viikonloppu. Perjantaina Juha saapui tänne ja riensin taksilla kentälle vastaan. Voi sitä jälleennäkemisen iloa (ja kyyneleitä)! Kierrettiin viikonlopun aikana ties missä: kävelyllä puistossa, katsomassa ciudad de las artes y las ciencias (upeat rakennukset), vanhassa kaupungissa syömässä sekä näköalatornissa El Micaletissa, ostoskeskuksessa, eläintarha Bioparcissa sekä maistelemassa ruokaa ja juomaa festival de las nacionesin tunnelmissa. Paljon tuli nähtyä ja tehtyä yhdessä ja oli mukava näyttää paikkoja. Ihaninta oli ehdottomasti nukkua taas pitkästä aikaa toisen vieressä, sitä olen todella kaivannut :) Tuliaisiksi Suomesta sain herkkuja ja ruisleipää, kyllä nyt jaksaa vielä viisi viikkoa!

Muutakin mukavaa on tullut viime viikon aikana puuhasteltua. Kävin kreikkalaisten luona syömässä ja lisäksi sain kutsun italialaiseen ravintolaan viettämään iltaa heidän sekä muutamien muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Oli mukavaa ja ruoka ja viini oli todella hyvää. Muutamia kuvia tuli molemmilta kerroilta räpsittyä ja lisäksi kuvia on napattu myös sairaalalta. Aika orpo olo on kyllä varmasti tästä eteen päin harkassa, kun tytöt eivät enää ole töissä. Oivoi. Olen päättänyt pärjätä ja uskon, että pärjäänkin. Yhteydenpito Kreikkaan jatkuu Skypen välityksellä ja odotan puhelua, jossa Eleni on luvannut maistaa muistoksi saamaansa aitoa Koskenkorvaa, haha!

Ollaan nyt varailtu meille vähän reissuja. Minä ja Milka lähdetään tulevana viikonloppuna ESN:n järjestämälle Mojacariin suuntautuvalle retkelle ja reissussa on tarkoitus olla 31.5.-2.6. Luvassa mm. bilettämistä, kaupunkikierros, katamaraaniretki...Odotan innolla! Toinen reissu tehdään meidän tyttöjen kesken eli 7.-9.6. vietämme viikonlopun Alicantessa. Junaliput on jo hankittu ja hotelli varattu. Jos säät sallii, olisi tarkoitus viettää yksi päivä Benidormissa sijaitsevassa vesipuistossa, Aqualandiassa. Olen käynyt siellä kolme vuotta sitten ja se oli ihana paikka.

Nälkäiset opiskelijat harkkapäivän jälkeen

Superhyvää pizzaa ja jaksoin jopa syödä koko annoksen ;)

Team cardiovascular!

Opiskelijatiimi nefro & kardiovaskulaarinen

Tällaista tällä kertaa. Eläinpuistokuvat löytyy Juhan kamerasta ja lisäilen niitä, kunhan joskus saan niitä omalle koneelle :)

Sunnuntai.

Unohdin viime viikosta kirjoittaa yhden hupaisan jutun. Ollaan varmasti jo leimauduttu täällä varsinaisiksi kylähulluiksi ja jälleen kerran aiheutettiin hämmennystä ja hilpeyttä paikallisissa: meiltä siis loppui viime viikolla kaasu kesken ruoanlaiton ja päätettiin reippaina mimmeinä hakea uusi kaasupullo ihan omin jaloin. Siis kävellen. Tyhjä pullo painaa siis 12,5kg ja täytenähän kyseisen kaverin paino lähentelee 30 kiloa. Tien toisella puolella olevalta huoltoasemalta ei tietenkään kaasua saanut, joten jouduttiin seikkailemaan kauemmas. Paikallisia hymyilytti ja ihmetytti kovasti meidän touhu, jälleen kerran, mutta minkäs teet, kun ei ole autoa!

Siinä se nyt töröttää!

Perjantaina käytiin ulkona syömässä. Oli tarkoitus lähteä Milkan kanssa myös tanssimaan, mutta sää oli kamala (vettä satoi) ja kaupunki vaikutti autiolta. Lauantaina hypättiin bussiin ja tarkoituksena oli päästä luonnon helmaan, El Palmariin, luonnonpuistoalueelle. Bussimatka ei alkanut lupaavasti: bussi oli pieni, istumapaikkoja vähän, bussi aivan täynnä ja jouduttiin seisomaan koko matka. Lisäksi ilmastointia ei ollut ja bussin ikkunat pysyivät matkan ajan visusti kiinni. Eikä tässä vielä kaikki: kanssamatkustajina oli mm. naisten polttariporukka ja illan tähdellä oli mukanaan kattilankannet sekä megafoni. Lisäksi ilolientä oli tullut nautittua ilmeisen paljon ja jutut olivat sen mukaisia. Loppumatkasta taisi tulevan morsiamen kunto kuitenkin pettää ja neitokainen oli lähes sammumispisteessä. Myöhemmin perillä nähtiin kyseinen seurue ravintolassa syömässä ja pöydän päässä istunut juhlakalu vaikutti kalpealta ja hiljaiselta. Lienee huono olo päivän juomasaldon jälkeen!

No joo, maisemat vaikuttivat matkalla lupaavilta: metsää, vesistöä, kiemurtelevia teitä metsien keskellä. Perillä alkoi nopeasti kaduttaa: bussi pysähtyi pieneen riisinviljelykylään ja se oli paikallisten käsitys luonnonpuistosta: ravintoloita, pieniä, söpöjä erilaisia taloja, traktoreita ja mutaisia riisipeltoja. Seuraavan bussin lähtöön oli useampi tunti aikaa, joten ei auttanut muu kuin lähteä kiertelemään. Otimme kuvia ja kävimme yhdessä paikallisessa ravintolassa vähän syömässä ennen bussin lähtöä. Join lasin valkkaria auringonpaisteesta nauttien. Oli kyllä hirmu tuulinen päivä ja myös pilviä näkyi jonkun verran, mutta onneksi ei alkanut sataa. Vähän turha reissu, mutta tulipahan tehtyä. Väsymys reissun jälkeen oli valtaisa ja nukuin useamman tunnin pituiset päikkärit. Iltakaan ei mennyt yhtään sen lupaavammin: lätkässä hävittiin ja Euroviisutkaan ei menneet ihan putkeen. Pidettiin siis oma Euroviisu-kisastudio ja voin kertoa, että oli pikkasen turhauttavaa katsoa Euroviisuja espanjankielisellä selostuksella!

Söpö koira kurkki meitä parvekkeelta

Harkassa meni viikko mukavasti. Kreikkalaisopiskelijat ovat ilonani vielä ensi viikon ja sen jälkeen olen näillä näkymin osaston ainoa Erasmus-opiskelija. Onneksi osastolla on kuitenkin myös yksi paikallinen opiskelija, joka ymmärtää hyvin englantia. Olen kuitenkin pyrkinyt puhumaan hänen kanssaan espanjaa, mutta jos jotain ongelmia tulee, on hyvä tietää, että edes yksi ihminen osastolla ymmärtää englantia. Ja perjantaina nokka kohti Valencian lentokenttää rakasta vastaan. Odotan todella ensi viikonloppua!

Kohta suuntaan kaupungille. Kouluhommia on taas ahkeroitu ja tännekin kirjoitettu, joten nyt voi hyvillä mielin lähteä nautiskelemaan ulkoilmasta ja auringonpaisteesta. Leppoisaa sunnuntaita ja mukavaa viikkoa kaikille!

Iltapäivällä käytiin Milkan kanssa puistossa tsekkaamassa Festival de las Naciones. Siellä on erilaisia ruoka- ja juomatelttoja eri maista ympäri maailmaa. Maisteltiin muutamat drinkit ja syötiin. Tutustuttiin paikallisiin ihmisiin, juteltiin ja syötiin. Oli varsin mukava ilta. Tässä hieman kuvasatoa :)

Mojitos!

Tanssitunnit

Puoliväli!

Viikko on taas hujahtanut edellisestä kirjoituskerrasta ja nyt tosiaan ollaan reissun puolivälissä, apuva! Aika menee hurjaa vauhtia. Rakkaani saapuu tänne jo ensi viikolla ja sitä odotan kovasti. Seitsemän viikkoa olen täällä jo ollut ja ikävä on kova!

Harjoittelussa on mennyt mukavasti. Viihdyn hyvin kreikkalaisten vaihtareiden seurassa ja he ovat opettaneet minulle osaston salat. Potilaiden hoitojaksot ovat toisinaan pitkiäkin ja on mukavaa, kun on jo oppinut tuntemaan potilaita ja heidän omaisiaan. Hoitajatkin ottavat minut jo paremmin huomioon nyt, kun olen tuolla jo hetken ollut. Harkkaan on hauska mennä, kun on mukavia tyyppejä työskentelemässä ja potilaina varsin ihania ja ymmärtäväisiä ihmisiä :)

Mitähän muuta on tullut viikon aikana tehtyä? Viikonloppuna ainakin tuli käytyä kiertelemässä kaupoissa ja mukaan tarttui mm. uudet bikinit. Kävin myös El Micalet -nimisessä kirkon tornissa, josta on upeat näkymät Valencian ylle. Maisemat oli kyllä henkeäsalpaavat ja siellä täytyy ehdottomasti käydä uudelleen, vaikkakin portaita oli kavuttavana hurja määrä ja jalat kiittivät seuraavana päivänä. Palkinnoksi ostin jätskiä, jonka nautiskelin auringonpaisteessa!

Tein viikonloppuna myös hieman oppimispäiväkirjaa ja Skypetin perheen ja poikaystävän kanssa. Lisäksi vietettiin Sinin synttäreitä lettukestien muodossa, nam! Myös ranta tuli korkattua, vaikka sunnuntaipäivä olikin hieman tuulinen. Uuden asunnon myötäkin on riittänyt järjesteltävää, sillä edellinenkin kämppä pitäisi saada tyhjäksi ja siivottua. Onneksi ennakoin tätä ja pakkasin kaiken omaisuuteni ennen lähtöä ja suurin osa tavaroista onkin jo kuljetettu toisaalle odottamaan muuttopäivää. Harmittaa, kun ei pääse omaan muuttoon mukaan, mutta tuntuu jännittävältä myöhemmin palata Suomeen uuteen asuntoon. Ja on ihanaa, kun läheiset auttavat muuttojärjestelyissä, muuten asiat menisivät hieman liian vaikeiksi!

Suomalaista ruokaa tuli yks päivä ikävä ja väännettiinkin Milkan kanssa kunnon perunamuusit ja paistettiin lohta. Ai että oli hyvää ja tuli kotoisa olo!

Maisemat El Micaletista

Plaza de la Reina

Sunnuntaina rannan tuntumassa näkyi paljonkin tuollaisiin upeisiin mekkoihin sonnustautuneita pikkutyttöjä.

Lettikestit!

Jippii

Viikot täällä kuluu ihan järjettömän nopeasti, blogiinkin olen kirjoitellut näköjään viimeksi melkein viikko sitten, vaikka tuntuu, ettei siitäkään olis kuin pari päivää. Säät on alkaneet taas suosia ja täällä tarkenee: tänään on varmasti ollut reilu 30 astetta lämmintä, koska tuntuu, että on ollut todella kuuma päivä. Puistossa on taas tullut käytyä ottamassa vähän väriä pintaan.

Viikonloppuna käytiin portugalilaistyttöjen kanssa syömässä ja katsastamassa vanhan kaupungin yöelämää. Käytiin kalaravintolassa syömässä ja juomassa viiniä ja sangriaa ja siitä sitten kiertelemään kaupungin baareja. Oli hauska ilta ja tuli tanssittuakin! Sunnuntaina tuli ahkeroitua kouluhommia ja sain taas kirjoitettua oppimispäiväkirjaa eteenpäin.

Harkkaa uudella osastolla on takana nyt neljä päivää. Samalla osastolla kanssani on kaksi kreikkalaista Erasmus-opiskelijaa sekä yksi paikallinen opiskelija. Kreikkalaisten opiskelijoiden englannin kielen taito on todella hyvä ja he ovatkin ystävällisesti perehdyttäneet minua osaston toimintaan. Olemme myös keskustelleet hoitajan työstä Suomessa, Espanjassa ja Kreikassa sekä vertailleet kreikkalaista ja suomalaista koulutusta. On tullut paha mieli heidän puolestaan, kun on kuunnellut heidän puheitaan siitä, kuinka Kreikan taloustilanne aiheuttaa sen, etteivät he valmistuttuaan voi jäädä kotimaahansa töihin, sillä töitä ei ole ja niillä joilla on, palkka on todella huono. Onneksi Suomessa hoitajilla on töitä eikä tarvitse pakon edestä muuttaa vieraaseen maahan töiden perässä.

Vähän ollaan myös kierrelty kaupungilla. Käytiin mm. syömässä churroja, oli hyviä! Uusi päiväkirjakin piti käydä ostamassa, kun erään ihanan ystäväni antaman päiväkirjan sivut ovat täyttyneet niin vauhdikkaasti, että täytyy kohta vaihtaa uuteen. On melkoisen terapeuttista hommaa kirjoittaa tapahtumia ja tuntemuksia itselleen ylös. Noita päiväkirjoja on varmasti mukava joskus myöhemmin lueskella.

Käytiin eilen harkan jälkeen moikkaamassa hoitajia tuolla meidän edellisellä osastolla. Ohjaajamme ei antanut edellisviikolla ottaa itsestään kuvia, sillä halusi laittautua kuvaamista varten. Tuli kyllä vähän ikävä kyseistä osastoa ja sen henkilökuntaa, mutta uskon, että sopeudun kyllä tuonne uudellekin osastolle, kunhan osasto, tavat ja ihmiset tulevat tutuiksi ja kieli alkaa taas sujua vähän paremmin. Potilaat tuolla osastolla ovat melko iäkkäitä ja heidän puheestaan on toisinaan hyvin hankala saada selvää. Ei oo helppoo! Taas on ihan superväsynyt olo harkkapäivien jälkeen ja välillä meinaa mennä kielet (englanti ja espanja) sekaisin eikä aina meinaa muistaa, kenelle voi puhua englantia ja kenelle pitää puhua espanjaa. Ja välillä tuntuu, että sanat vain katoaa päästä. Haastavaa!

Viikon piristys tuli ehdottomasti maanantaina: ollaan rakkaan kanssa saatu yhteinen asunto! Olen siis jo aiemmin irtisanonut oman asuntoni ilman, että oli vielä tietoa tulevasta asunnosta. Stressi ja huoli oli kova, varsinkin, kun piti täältä käsin asioita yrittää hoitaa. (Kyllä, ne jotka mut tuntee, tietää, että mulla on tapana stressata asioista) Asuntotarjous oli kyllä aivan mahtava uutinen ja on ihana palata kesällä Suomeen, kun on uusi asunto ja lisäksi vielä uusi kesätyöpaikka. Uudet tuulet siis puhaltaa vähän joka suunnalta!

Paikallinen "fish and chips"

Paikallista parkkeeraamistyyliä meidän kadulla futismatsin aikaan. Kyllä, kyseessä on liikenneympyrä ja ei, nää autot ei odota valojen vaihtumista.

Väki purkautuu Mestalla-areenalta pelin jälkeen. Kuva meidän kadulta.

Hoitsukoulu

Plaza de la Reina

Mun ja Milkan pukukaappi

Ekan harkan hoitajia