Mi aventura: Kuulumisia

Shoppailua ja lenkkeilyä on mahtunut meikäläisen arkeen viime päivinä! Viereinen puisto on niin mahtava, ollaan käyty tyttöjen kanssa juoksemassa jo monena iltana. Ollaan kävelty ympäri kaupunkia ihan käsittämättömän paljon ja käyty juoksulenkeillä ja odotellaan vielä meidän Valenbisi-kortteja, jotta päästään myös pyöräilemään ympäriinsä. Mahtaa olla hyvä kunto näiden kolmen kuukauden jälkeen!

On myös tullut hoidettua juoksevia asioita. Tänään vuokraisäntä kävi meillä kylässä ja auttoi meitä hoitamaan asioita. Hän otti hoitaakseen muutamia Ikea-hankintoja, kuten uuden ruokailuryhmän, suihkuverhon ja meille uudet tyynyt. Samalta reissulta pyydettiin tuomaan rahaa vastaan meille kaikille yhdet pussilakanasetit, ne kun on Ikeassa tunnetusti edullisia. (Lähin Ikea on siis Murciassa, joten sinne ei kannata lähteä omin päin sompailemaan) Sanottiin myös meidän uunista ja mikrosta, joista kumpikaan ei siis toimi. Hän lupasi hoitaa senkin asian, toivottavasti hoituu pian! On nimittäin hankala miettiä ruuanlaittoa, kun ei ole kuin liesi käytössä ja ruokaa on tehtävä sen verran, että kaikki tulee syötyä, koska ei ole mikroa tai uunia, jossa lämmittää ruokaa uudelleen. Lisäksi yllärinä löysimme uunin alahyllyn alta hiiren papanoita! Onneksi näitä pieniä viiksekkäitä kavereita ei ole näkynyt, mutta vuokraisäntä lupasi olla yhteydessä firmaan, joka vuosittain tarkastaa koko talon kaikenlaisten tuhoeläinten varalta. Myöskään muita örkkejä, kuten torakoita, ei onneksi ole näkynyt. Toivotaan, ettei näy jatkossakaan.

Internetin hommaaminen oli kyllä päivän missio! Ei olis selvitty siitä ilman vuokraisäntää. Espanjassa Internetin hankkiminen vaatii siis espanjalaisen pankkitilin. Avasimme vuokraisännän avustuksella yhden pankkitilin, mutta asia ei ollutkaan niin simppeli: tilin avaamista varten tarvitaan todistus siitä, ettei asuta maassa pysyvästi. Noh, meitä sitten palloteltiin poliisiasemalta/erilaisilta virastoilta toiseen, kunnes lopulta päästiin oikean viraston eteen, joka tietysti löytyi aivan eri suunnalta kuin mistä oltiin alun perin lähdetty meille neuvottua toista paikkaa etsimään. Etsintä päättyi kuitenkin suureen ärtymykseen ja turhautumiseen: kyseinen toimisto oli sulkenut ovensa jo klo 14 ja ei tietenkään juuri tänään avaa oveaan enää siestan jälkeen. Huomenna on siis herättävä aiemmin aamulla, jotta saataisiin se hemmetin paperi tilin avaamista varten, jotta voidaan saada se netti tänne ehkä joskus tän kolmen kuukauden aikana!

Parempaa nettiä nyt siis odottelen, sitten on ehkä helpompi Skypettää, kun yhteys on paljon nopeampi. Nyt on siis käytössä yksi nettitikku, jonka netti on jaettu kaikkien neljän mimmin käytettäväksi. Kunnon Skype-keskustelusta kuvan ja äänen kera voi siis tällä hetkellä vain haaveilla.

Oon käynyt hieman shoppailemassa ja nyt multa löytyy kaikki, mitä puuttui (mm. aurinkorasva, aurinkolasit, balleriinat, farkkulegginssit). Kävin myös elämäni ekaa kertaa turistibussissa ja täytyy sanoa, että oli kyllä turisti olo! Mutta se oli hyödyllistä, koska kävellen kierteleminen on hidasta ja nyt näki vähän uusiakin alueita. Valenbisi-korttia odotellessa!

Välillä on kyllä turhauttanut paljonkin espanjalaisten tapa hoitaa asioita. Tuntuu, että kaikkea saa odottaa kauhean kauan ja ihmiset lupailee kaikenlaista kysymättä toisilta. Monesti jotenkin tulee myös mietittyä sitä, voiko aina täysin luottaa kaikkeen, mitä ihmiset sanoo. Ja kieli. Ei olis kyllä ikinä pystytty hoitamaan tota netin hommaamista ilman vuokraisäntää. Poliisiasemallakin turhautti, kun vastassa oli kaksi poliisia, joista kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia ja kolmas paikalle kutsuttu puhui muutaman sanan. Täällä lisäksi välillä sotkee murre. Ehkä se tästä...