Sairaalalla on sujunut mukavasti, hoitajat on rentoutuneet ja potilaat on ihania. Tän viikon oon viettänyt sellaisen sairaanhoitajan kanssa, jonka hellässä huomassa on meidän osaston pienet, suloiset mini-ihmiset. Osaston rutiinit alkavat jo tuntumaan tutuilta ja selkeiltä ja olen oppinut paljon uutta. Reissuun lähtiessä kauhistelin, etten ole oppinut koulussa vielä paljon mitään enkä varmasti osaa tehdä täällä yhtään mitään. Ei pidä ollenkaan paikkaansa! Täällä kaukana, erilaisen kulttuurin, toimintatapojen, ihmisten ja ympäristön keskellä jo hetken tarkkailtuaan huomaa, mitä kaikkea sitä osaakaan. Ja osaa arvostaa Suomea, suomalaisuutta ja suomalaista ammattiosaamista.
Olen jutellut paikallisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa ja Suomi on täällä kova juttu. Moni vaihtoon haluava haluaa nimenomaan Suomeen vaihtoon ja vain murto-osa haluavista pääsee. Nekin, jotka pääsevät, ovat koulunsa parhaimmistoa, sillä valinta tehdään kuulemma koulumenestyksen perusteella. Kiinnostus Suomea ja suomalaisia kohtaan näkyi, kun osallistuimme sairaanhoitajakoululla "Cultural Day" -tapahtumaan/päivään. Paikalla oli vaihtareita ja opettajia useista eri maista sekä vaihtoon lähteviä ja vaihdosta kiinnostuneita paikallisia sh-opiskelijoita. Kun kv-koordinaattorimme mainitsi, että paikalla on suomalaisia vaihtareita, kääntyi valehtelematta kaikkien päät meidän suuntaan ja saimme osaksemme monta leveää, ystävällistä hymyä ja uteliasta katsetta. Tilaisuuden lopussa luoksemme tulikin neljä espanjalaista opiskelijaa, jotka kertoivat tulevansa kouluumme vaihtoon syksyllä. Vaihdoimme yhteystietoja, seuraavaa tapaamista odotellessa :)
Vapaa-ajalla ollaan käyty kiertelemässä kaupungilla kävellen ja pyörällä. Vähän taas tuli shoppailtua jotain pientä ja käytiin Sinin kanssa kiinalaisessa syömässä. Ostettiin myös Sinille uusi puhelin, Nokia tietenkin ;) Tänään käytiin myös kaupungilla ja testattiin ekaa kertaa jogurttijäätelöä, johon otin sekaan tuoreita mansikoita ja kiiviä, oli hyvää! Kun vaan aurinko olis vielä paistanut, niin olis ollut ihan mahtavaa. Täällä on siis ollut nyt sateista ja koleaa, vähän harmittaa. Aurinkoisia päiviä odotellessa!
Odotan malttamattomana toukokuuta, sillä oma kulta saapuu tänne silloin viikonlopuksi. Ikävä tuntuu ajoittain lähes sietämättömältä, mutta onneksi Skype on keksitty. Ja aika täällä menee tosiaan pelottavan nopeasti! Toisaalta on ikävä Suomea, mutta toisaalta nautin suunnattomasti täällä olemisesta ja tiedän, että on vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Olen ylpeä, että uskalsin lähteä ja ihan mielettömän tyytyväinen siihen, että päätin lähteä juuri tänne. Kaikki on niin erilaista ja tuntuu käsittämättömältä sanoa, edes ajatella, että asun Espanjassa! Ja olen entistäkin ylpeämpi siitä, että olen Suomesta!
Harkkaa lapsivuodeosastolla on jäljellä enää kaksi viikkoa ja sen jälkeen siis suuntana kirra, yksin. Pelottavaa, toisaalta mahtavaa. Siellä kielitaito on todella koetuksella, kun ei ole ketään, kenen kanssa puhua suomea. Hyvä niin, sillä silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhua espanjaa. Mutta nyt, ihanaa viikonloppua kaikille! Palaan asiaan taas ensi viikon puolella, terkkuja Suomeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti