Sunnuntai.

Unohdin viime viikosta kirjoittaa yhden hupaisan jutun. Ollaan varmasti jo leimauduttu täällä varsinaisiksi kylähulluiksi ja jälleen kerran aiheutettiin hämmennystä ja hilpeyttä paikallisissa: meiltä siis loppui viime viikolla kaasu kesken ruoanlaiton ja päätettiin reippaina mimmeinä hakea uusi kaasupullo ihan omin jaloin. Siis kävellen. Tyhjä pullo painaa siis 12,5kg ja täytenähän kyseisen kaverin paino lähentelee 30 kiloa. Tien toisella puolella olevalta huoltoasemalta ei tietenkään kaasua saanut, joten jouduttiin seikkailemaan kauemmas. Paikallisia hymyilytti ja ihmetytti kovasti meidän touhu, jälleen kerran, mutta minkäs teet, kun ei ole autoa!

Siinä se nyt töröttää!

Perjantaina käytiin ulkona syömässä. Oli tarkoitus lähteä Milkan kanssa myös tanssimaan, mutta sää oli kamala (vettä satoi) ja kaupunki vaikutti autiolta. Lauantaina hypättiin bussiin ja tarkoituksena oli päästä luonnon helmaan, El Palmariin, luonnonpuistoalueelle. Bussimatka ei alkanut lupaavasti: bussi oli pieni, istumapaikkoja vähän, bussi aivan täynnä ja jouduttiin seisomaan koko matka. Lisäksi ilmastointia ei ollut ja bussin ikkunat pysyivät matkan ajan visusti kiinni. Eikä tässä vielä kaikki: kanssamatkustajina oli mm. naisten polttariporukka ja illan tähdellä oli mukanaan kattilankannet sekä megafoni. Lisäksi ilolientä oli tullut nautittua ilmeisen paljon ja jutut olivat sen mukaisia. Loppumatkasta taisi tulevan morsiamen kunto kuitenkin pettää ja neitokainen oli lähes sammumispisteessä. Myöhemmin perillä nähtiin kyseinen seurue ravintolassa syömässä ja pöydän päässä istunut juhlakalu vaikutti kalpealta ja hiljaiselta. Lienee huono olo päivän juomasaldon jälkeen!

No joo, maisemat vaikuttivat matkalla lupaavilta: metsää, vesistöä, kiemurtelevia teitä metsien keskellä. Perillä alkoi nopeasti kaduttaa: bussi pysähtyi pieneen riisinviljelykylään ja se oli paikallisten käsitys luonnonpuistosta: ravintoloita, pieniä, söpöjä erilaisia taloja, traktoreita ja mutaisia riisipeltoja. Seuraavan bussin lähtöön oli useampi tunti aikaa, joten ei auttanut muu kuin lähteä kiertelemään. Otimme kuvia ja kävimme yhdessä paikallisessa ravintolassa vähän syömässä ennen bussin lähtöä. Join lasin valkkaria auringonpaisteesta nauttien. Oli kyllä hirmu tuulinen päivä ja myös pilviä näkyi jonkun verran, mutta onneksi ei alkanut sataa. Vähän turha reissu, mutta tulipahan tehtyä. Väsymys reissun jälkeen oli valtaisa ja nukuin useamman tunnin pituiset päikkärit. Iltakaan ei mennyt yhtään sen lupaavammin: lätkässä hävittiin ja Euroviisutkaan ei menneet ihan putkeen. Pidettiin siis oma Euroviisu-kisastudio ja voin kertoa, että oli pikkasen turhauttavaa katsoa Euroviisuja espanjankielisellä selostuksella!

Söpö koira kurkki meitä parvekkeelta

Harkassa meni viikko mukavasti. Kreikkalaisopiskelijat ovat ilonani vielä ensi viikon ja sen jälkeen olen näillä näkymin osaston ainoa Erasmus-opiskelija. Onneksi osastolla on kuitenkin myös yksi paikallinen opiskelija, joka ymmärtää hyvin englantia. Olen kuitenkin pyrkinyt puhumaan hänen kanssaan espanjaa, mutta jos jotain ongelmia tulee, on hyvä tietää, että edes yksi ihminen osastolla ymmärtää englantia. Ja perjantaina nokka kohti Valencian lentokenttää rakasta vastaan. Odotan todella ensi viikonloppua!

Kohta suuntaan kaupungille. Kouluhommia on taas ahkeroitu ja tännekin kirjoitettu, joten nyt voi hyvillä mielin lähteä nautiskelemaan ulkoilmasta ja auringonpaisteesta. Leppoisaa sunnuntaita ja mukavaa viikkoa kaikille!

Iltapäivällä käytiin Milkan kanssa puistossa tsekkaamassa Festival de las Naciones. Siellä on erilaisia ruoka- ja juomatelttoja eri maista ympäri maailmaa. Maisteltiin muutamat drinkit ja syötiin. Tutustuttiin paikallisiin ihmisiin, juteltiin ja syötiin. Oli varsin mukava ilta. Tässä hieman kuvasatoa :)

Mojitos!

Tanssitunnit