Mi aventura: Jippii

Viikot täällä kuluu ihan järjettömän nopeasti, blogiinkin olen kirjoitellut näköjään viimeksi melkein viikko sitten, vaikka tuntuu, ettei siitäkään olis kuin pari päivää. Säät on alkaneet taas suosia ja täällä tarkenee: tänään on varmasti ollut reilu 30 astetta lämmintä, koska tuntuu, että on ollut todella kuuma päivä. Puistossa on taas tullut käytyä ottamassa vähän väriä pintaan.

Viikonloppuna käytiin portugalilaistyttöjen kanssa syömässä ja katsastamassa vanhan kaupungin yöelämää. Käytiin kalaravintolassa syömässä ja juomassa viiniä ja sangriaa ja siitä sitten kiertelemään kaupungin baareja. Oli hauska ilta ja tuli tanssittuakin! Sunnuntaina tuli ahkeroitua kouluhommia ja sain taas kirjoitettua oppimispäiväkirjaa eteenpäin.

Harkkaa uudella osastolla on takana nyt neljä päivää. Samalla osastolla kanssani on kaksi kreikkalaista Erasmus-opiskelijaa sekä yksi paikallinen opiskelija. Kreikkalaisten opiskelijoiden englannin kielen taito on todella hyvä ja he ovatkin ystävällisesti perehdyttäneet minua osaston toimintaan. Olemme myös keskustelleet hoitajan työstä Suomessa, Espanjassa ja Kreikassa sekä vertailleet kreikkalaista ja suomalaista koulutusta. On tullut paha mieli heidän puolestaan, kun on kuunnellut heidän puheitaan siitä, kuinka Kreikan taloustilanne aiheuttaa sen, etteivät he valmistuttuaan voi jäädä kotimaahansa töihin, sillä töitä ei ole ja niillä joilla on, palkka on todella huono. Onneksi Suomessa hoitajilla on töitä eikä tarvitse pakon edestä muuttaa vieraaseen maahan töiden perässä.

Vähän ollaan myös kierrelty kaupungilla. Käytiin mm. syömässä churroja, oli hyviä! Uusi päiväkirjakin piti käydä ostamassa, kun erään ihanan ystäväni antaman päiväkirjan sivut ovat täyttyneet niin vauhdikkaasti, että täytyy kohta vaihtaa uuteen. On melkoisen terapeuttista hommaa kirjoittaa tapahtumia ja tuntemuksia itselleen ylös. Noita päiväkirjoja on varmasti mukava joskus myöhemmin lueskella.

Käytiin eilen harkan jälkeen moikkaamassa hoitajia tuolla meidän edellisellä osastolla. Ohjaajamme ei antanut edellisviikolla ottaa itsestään kuvia, sillä halusi laittautua kuvaamista varten. Tuli kyllä vähän ikävä kyseistä osastoa ja sen henkilökuntaa, mutta uskon, että sopeudun kyllä tuonne uudellekin osastolle, kunhan osasto, tavat ja ihmiset tulevat tutuiksi ja kieli alkaa taas sujua vähän paremmin. Potilaat tuolla osastolla ovat melko iäkkäitä ja heidän puheestaan on toisinaan hyvin hankala saada selvää. Ei oo helppoo! Taas on ihan superväsynyt olo harkkapäivien jälkeen ja välillä meinaa mennä kielet (englanti ja espanja) sekaisin eikä aina meinaa muistaa, kenelle voi puhua englantia ja kenelle pitää puhua espanjaa. Ja välillä tuntuu, että sanat vain katoaa päästä. Haastavaa!

Viikon piristys tuli ehdottomasti maanantaina: ollaan rakkaan kanssa saatu yhteinen asunto! Olen siis jo aiemmin irtisanonut oman asuntoni ilman, että oli vielä tietoa tulevasta asunnosta. Stressi ja huoli oli kova, varsinkin, kun piti täältä käsin asioita yrittää hoitaa. (Kyllä, ne jotka mut tuntee, tietää, että mulla on tapana stressata asioista) Asuntotarjous oli kyllä aivan mahtava uutinen ja on ihana palata kesällä Suomeen, kun on uusi asunto ja lisäksi vielä uusi kesätyöpaikka. Uudet tuulet siis puhaltaa vähän joka suunnalta!